Kiinalainen lääketiede, ravinto ja ruokavalio
Kiinalaiseen lääketieteeseen kuuluu olennaisena osana hoitojen tukeminen ravinnon avulla. Ruoalla hoitamisella on Kiinassa ikivanhat perinteet. Kiinalainen ruokavaliohoito perustuu samoille teorioille kuin akupunktuuri ja yrttilääkintä.
Ruoka-aineista ei määritellä ja lasketa vitamiineja, kivennäis-, hiven-, ym. ainepitoisuuksia kuten meillä yleisesti tehdään. Kiinalaisessa ravintoterapiassa ruoka-aineet jaotellaan viiteen kategoriaan niiden maun mukaan. Maut ovat hapan, karvas, makea, kirpeä, suolainen. Kullakin maulla on vaikutus tiettyyn Zang- elimeen.
Lisäksi kiinalaisessa ravintoterapiassa on tiedettävä makujen ja ruoka-aineiden energeettiset lämpöominaisuudet eli ovatko ne kuumia, kylmiä, viileitä, lämpimiä vai neutraaleja. Ruoka-aineilla on myös erilaiset lääkinnälliset vaikutuksensa.
Makujen tasapaino ruokavaliossa tukee sisäelinten toimintaa.
Häiriötilat aiheutuvat lähinnä liiallisella määrätyn maun nauttimisella. Esim. liika suolaisen tai makean syöminen häiritsee määrättyjä sisäelimiä ja aiheuttaa epätasapainon elimistöön ja vaurioittaa kehoa. Toisaalta taas jonkun maun ns. addiktinen käyttö auttaa paikantamaan häiriön sijainnin määrättyyn sisäelimeen.
Vuodenajoilla on myös merkityksensä ruoka-aineiden valinnassa. Keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella elimistömme on erilaisessa ympäristössä ja erilaisessa sisäisessä tilassa. Syksyllä on yleensä kosteaa, joten on luonnollista välttää kosteutta aiheuttavia ruoka-aineita kun taas esim. talvella on paikallaan syödä enemmän lämpimiä ja kuumentavia ruokia elimistön energioiden tukemiseksi.
Ruokailuun liittyy myös muita huomioitavia asioita. Ruokavalio sopeutetaan aina omaan yksilölliseen tilanteeseen, Säännöllisyys, kohtuullisuus, rauhallisuus ja keskittyminen ovat tärkeitä. Ruokailun jälkeen olisi hyvä hieroa vatsaa ruuansulatuksen parantamiseksi. Myös pieni kävelylenkki aterian päätteeksi tekee hyvää elimistölle.
Perinteinen kiinalainen lääketiede
Perinteinen kiinalainen lääketiede on osa maailman vanhinta kulttuuriperinnettä. Sitä on harjoitettu ja tutkittu tuhansia vuosia keskeytymättä aina tähän päivään asti. Sen teoria on vakiintunut nykyiseen muotoonsa jo vuosina 500 -300 eaa. Nykyään kiinalainen lääketiede on tunnettua jo kaikissa läntisen maailman maissa.
Perinteinen kiinalainen lääketiede poikkeaa oleellisesti meidän länsimaisesta lääketieteestä. Länsimainen lääketiede keskittyy enimmäkseen sairauteen, kiinalainen lääketiede ihmiseen. Kiinalainen lääketiede on kokonaisvaltainen, se pitää ihmisruumista integroituneena kokonaisuutena, jossa kehon jokainen osa heijastaa tietyssä määrin kokonaisuuden tilaa. Integroituneen kokonaisuuden idea antaa myös käsityksen siitä, miten elimistö toimii. Kiinalaisessa fysiologiassa meridiaaniverkosto kytkee yhteen suurten sisäelinten funktionaaliset yksiköt. Ihmistä katsotaan kokonaisuutena. Kaikki vaikkuttaa kaikkeen. Kiinalaisessa lääketieteessä tunteisiin ja mieleen liittyvät oireet ovat oireita siinä missä ruumiillisetkin.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen anatomian rungon muodostavat kaksi järjestelmää :
Meridiaani-järjestelmä ja Zang Fu-järjestelmä. Anatomia-sanalla on hieman toisenlainen merkitys kiinalaisessa lääketieteessä kuin meillä länsimaisessa. Keskeinen sisätautioppi, Zang Fu- teoria painottaakin enemmän funktioita kuin rakenteita. Kyseisten järjestelmien kohdalla voidaankin parhaiten puhua energeettisestä anatomiasta.
Zang Fu -järjestelmässä elimet jaetaan Zang- ja Fu-elimiin, jotka tekevät yhteistyötä meridiaanien välityksellä.
Meridiaanit ovat energian reittejä, joissa Qin ja Veren lisksi virtaa muita elintärkeitä aineita, kuten Nesteet, Jing ja Shen. Meridiaanijärjestelmä on tapa kuvata, miten Qi ja Veri, jotka pitävät yllä kaikkia elintoimintoja, virtaavat elimistössä.
Meridiaaneissa kulkee myös informaatio sisäelimestä toiseen, sisäelimistä aistielimiin ja kudoksiin sekä päinvastoin ja lisäksi vielä akupunktiopisteiden kautta kaikkialle elimistöön. Meridiaanijärjestelmän teoria kuvaa siis osaltaan ihmisen anatomiaa, mutta sen lisäksi se auttaa ymmärtämään patologiaa ja sairauksien kulkua.
Suuria sisäelimiä ei kiinalaisessa lääketieteessä perinteisesti ole pidetty itsenäisinä yksikköinä vaan toiminnallisina osina meridiaanijärjestelmää. Kudokset ja elimet ovat yhtenäisen kokonaisuuden osia ja siten niiden fysiologiset toiminnot ovat yhteydessä toisiinsa. Jos yhteen osaan tulee häiriö tai patologinen muutos, se vaikuttaa väistämättä myös muihin. Jokainen kehon osa heijastaa tietyssä määrin kokonaisuuden tilaa.
Meridiaanijärjestelmällä on neljä pääasiallista tehtävää: verkoston välityksellä Zang Fu-elimet, luut ja raajat, viisi aistielintä, yhdeksän aukkoa, liha, lihakset ja verisuonet kommunikoivat keskenään. Verkosto säätelee ja koordinoi Zang Fu-elinten toimintoja. Jakelu: verkostossa kiertävät Qi ja Veri lämmittävät, aktivoivat, kostuttavat ja ravitsevat kaikkia kehon kudoksia ja sisäelimiä. Suojelu: meridiaanit sijaitsevat kehossa eri tasoissa. Ne estävät ulkoisen patogeenisen tekijän tunkeutumisen elimistöön. Meridiaanit ovat myös osa kehon puolustusjärjestelmää.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen viisi muuta teoriaa ovat :
Yin Yang teoria ja Viiden elementin teoria
Teoria sairauksien syistä
Teoria sairauksien synnystä
Tutkimusmenetelmien teoria
Syndroomien erottelun teoria
Kiinalaisen lääketieteen näkemyksen mukaan ihmisruumis on kokonaisuus, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Tasapainossa oleva keho on yhtä kuin terve, hyvinvoiva ihminen.
Tasapaino voi kuitenkin järkkyä ja ihminen tulee alttiiksi sairauksia ja häiriöitä aiheuttaville tekijöille.
Perinteisen kiinalaisen tautiopin mukaan sairauden aiheuttajat jaetaan kahteen pääluokkaan, ulkoisiin patologisiin tekijöihin ja sisäisiin taudinaiheuttajiin.
Pääasialliset ulkoiset patogeeniset tekijät ovat sääolosuhteita.
Sisäisiä taudinaiheuttajia ovat tunteet. Tunteista tulee patogeenisiä tekijöitä, kun ne ovat liian voimakkaita ja / tai jatkuvat liian kauan.
Liiallinen rasitus, heikko ruokavalio, perinnölliset tekijät, heikentynyt immuniteetti ja traumat aiheuttavat myös häiriötiloja ja sairauksia.
Kiinalaisen lääketieteen kokonaisvaltaisuus tulee esiin parhaiten juuri syndroomien erottelussa. Häiriötilaa tunnnistettaessa tarkastellaan kaiken aikaa potilaan kokonaistilannetta. Pyritään löytämään syy, mikä on patologisen tilan aiheuttaja. Huomioidaan potilaan kaikki oireet, sekä fyysiset että psyykkiset. Sairauden luonne ja sijainti. Sisäelinten tilasta voidaan tehdä johtopäätöksiä tarkkailemalla ja analysoimalla muutoksia esim. ihon värissä, kielessä, pulssissa. Meridiaanien välityksellä mm. sisäelinten liiallisuus- ja vähyystilat heijastuvat todenmukaisina ulos aistein havaittaviksi. Kokonaistilanteen hahmottaminen on tarkeintä oikean hoidon määrittämiseksi. Potilasta ei tosin sijoiteta tietyn sairausnimikkeen alla vaan hänen tilanteensa määrittelee häiriömallin, joka määrää hoidon. Koska elimistö on jatkuvan muutoksen tilassa, myös hoidon kuluessa oiremuutokset ovat tyypillisiä ja niihin reagoidaan tilanteen vaatimalla tavalla.
Ajanvaraus : 040 580 73 29
KEHON VIISAUDEN KUNNIOITUS JA KUUNTELEMINEN
Ihminen on osa luontoa ja me elämme luonnonlakien alaisuudessa, halusimme tai emme. Kehomme on yhtä älykäs ja ihmeellinen kuin koko maailmankaikkeus ja luonto ympärillämme. Tieteellisesti pystymme todistamaan ja perustelemaan monia ilmiöitä ja tapahtumia, mutta elämän peruskysymysten äärellä olemme edelleen hämmentyneitä ja tietämättömiä; mistä elämä syntyy, mikä pitää elämää yllä ja mihin elomme polku viimein päättyy. Mikään vallitsevista teorioista ei tähän pysty antamaan vastausta. Ja onko se edes tarpeen? Elämä on luultavasti tarkoitettu elettäväksi. Salaisuuksien määrä on ja tulee varmasti pysymään suurena. Elämä on mysteeri meille kaikille.
Kiinalaisen näkemyksen mukaan ihminen ja luonto ovat suuri, yhteenkuuluva kokonaisuus.
Mitä on hyvä elämä? Suurin osa meistä luultavasti pitää terveyttä yhtenä tärkeimmistä asioista.
Mutta miten saavuttaa ja ylläpitää hyvä terveyttä 2000-luvun kiihkeässä; nopeutta ja tehokkuutta arvostavassa kulttuurissamme. Kehon kuunteleminen on tehty ulkopuolelta tulevien vaatimusten takia, lähes mahdottomaksi. Olemme käytännössä melkein kuin mekaaninen koneisto. Jos johonkin kehon osaan tulee häiriö, olemme nopeasti hyökkäämässä ns. ulkopuolisin asein häiriön kimppuun, antamatta keholle aikaa ja pienintäkään mahdollisuutta omin voimin selviytyä tilanteesta. Emme ehkä tule ajatelleeksi, miten suurta häiriötä toimintamme aiheuttaa immuunipuolustuksellemme. Ja miten kauan aikaa keholtamme kuluu taas hakeutua tasapainoon. Terveyttä ylläpitääkseen kehollamme on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi. Helposti kiireen ja paineiden keskellä ohitamme tärkeät viestit ja merkit häiriöistä. Emme kuitenkaan voi loputtomasti harjoittaa tätä terrorismia kehoamme kohtaan ilman ikäviä seurauksia. Epätasapaino kehittyy sitä kattavammaksi, mitä syvemmälle organismiin se kulkeutuu.
Kun annamme kehollemme aikaa ja mahdollisuuden, sillä on valtava voima ja viisaus tasapainottaa itsensä eli saavuttaa terveys pitkäänkin jatkuneen häiriötilan jälkeen.
Kiinalaisen lääketieteen näkemyksen mukaan ihminen on terve kun hänessä on riittävästi Qitä ja Verta, ne ovat tasapainossa ja virtaavat esteettä. Siitä seuraa että hänen sisäelimensä toimivat hyvin ja tunne-elämä on tasapainossa. Hän elää sopusoinnussa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Tämä on mahdollista kun ihmisen elämässä vallitsee harmonia mm. työn, rasituksen, levon, ihmissuhteiden, seksuaalielämän sekä ympäristön ja elinolojen suhteen.
Ihminen asettaa helposti omilla elintavoillaan terveytensä alttiiksi häiriöille. Useimmiten tämä tapahtuu täysin huomaamatta ja elimistön energioiden itsekorjaava järjestelmä ei pysty enää palauttamaan tasapainoa. Mikä tahansa tasapainon häiriötila voi muuttua sairaudeksi. Ulkopuolelta tulevat vaatimukset ovat voimakkaita ja olemme tottuneita ns. ylittämään itsemme ja voimavaramme. Riittävä lepo ja palautuminen puuttuvat. Ravintomme on köyhtynyt sekä sisältää paljon elimistöllemme vieraita ja haitallisia aineita.
Sisäiset patologiset tekijät eli tunteet, ovat nykyään myös suuri epätasapainon ja häiriön aiheuttaja. Tunne-elämä integroituu elimistön koko toimintaan. Käytännössä on mahdollista seurata, minkälaisia häiriöitä ne aiheuttavat elimistössä. Pelko, viha , ahdistus, huolehtiminen, suru jne. ovat kaikki liian voimakkaina ja/tai liian kauan päällä olevina, ns. patologisia tekijoitä. Jos tunne-elämän epätasapaino jatkuu pitkään, häiriö voi kulkeutua elimestä toiseen ja sairastuttaa pikkuhiljaa koko elimistön.
Kiinalaiset ajattelevat, että ihmisellä itsellään - jos perintötekijät jätetään sivuun - on hallussaan oman terveytensä avaimet. Ne ovat tasapainoon pyrkiminen kaikilla osa-alueilla, kohtuus kaikessa sekä luonnonlakien- ja rytmien noudattaminen.
Painopiste on kuitenkin vastustuskyvyssä. Immuunipuolustuksen vahvistamisessa. Ihminen sairastuu kehossa vallitsevan epätasapainon vuoksi.
Hoitona kiinalainen lääketiede käyttää kehon puolustuksen ja tasapainon palauttamista ja vahvistamista, monilla eli menetelmillä. Ajattelutapa on erilainen kuin mihin olemme tottuneet länsimaisen lääketieteen mallissa. Ihmisruumiissa vallitseva, kuvannollisesti sanottuna ”sota- tai taistelutila” ratkaistaan puolustusta vahvistamalla eikä niinkään vastustajia / hyökkääjiä / taudinaiheuttajia tappamalla. Ei myöskään muuteta kehon hormoni- ja hermosto- tasapainoa kemiallisesti vaan pyritään palauttamaan elimistön toiminta sekä tärkeiden elinten keskinäiset suhteet tasapainoon ja luonnolliseen tilaansa.
Positiivista on se tosiasia että kun annamme kehollemme mahdollisuuden, sillä on valtava voima ja viisaus tasapainottaa itsensä eli saavuttaa terveys pitkäänkin jatkuneen häiriötilan jälkeen. Harmonia palautuu häiriintyneeseen järjestelmään.
